Leilei Tian

Leilei Tian syntyi Kiinassa vuonna 1971. Hän aloitti piano-opinnot kuusivuotiaana ja opiskeli Kiinan keskuskonservatoriossa valmistuen Zhenmin Xun oppilaana 1995. Vuosina 1997–2001 hän opiskeli Göteborgin musiikkikorkeakoulussa Ole Lützow-Holmin johdolla, ja siirtyi loppututkintonsa jälkeen täydentämään opintojaan vuodeksi Ircamiin Pariisiin.

Leilei Tianin musiikkia on kuultu laajalta Euroopan ohella myös Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Hän on saanut sävellystilauksia Ranskan kulttuuriministeriöltä, Ircamilta, Royaumontin säätiöltä, Ruotsin Rikskonserter-organisaatiolta, Ensemble Intercontemporainilta, Amsterdamin Nieuw ensemblelta sekä monilta muilta yhtyeiltä ja festivaaleilta. 2006–2008 Leilei Tian oli CoMA-musiikkikeskuksen nimikkosäveltäjä. Hän saanut useita sävellyspalkintoja, mm. kunniamaininnan Gaudeamus-kilpailussa 1999, Besançonin kansainvälisen sävellyskilpailun ensimmäisen palkinnon 2000 sekä Udinen kansainvälisen nykymusiikkikilpailun ensimmäisen palkinnon, GRAME-kilpailun voiton 2002 sekä ISCM:n nuorten säveltäjien palkinnon Zürichissä vuonna 2004.

Kiinan kielen sana ”wu” merkitsee ymmärtämistä, totuuteen heräämistä valaistumisen ja kokemuksen kautta. Termiä käytetään niin buddhismissa, kiinalaisessa filosofiassa kuin arkipäivän kielessä. Pyrin teoksessa tuomaan esiin läpikuultavan kudoksen runollisen keskittyneessä mielessä. Yritän olla teknisesti mahdollisimman yksinkertainen, käytän yksinkertaisia nuotteja, rytmejä ja muotoja keskittyen silti vahvasti tutkimaan eri soittimien ja niiden yhdistelmien värisävyjen mahdollisuuksia. On myös hyvin tärkeää että musiikin aikamerkinnät ovat vapaita, mutta pysyvät muusikoiden kontrollissa. Päämääräni on luoda ajattomuuden tuntua ajan liikkeessä.

Sävellän mielelläni niin orkesteri- kuin kamarimusiikkia. Orkesteriin verrattuna kamarikokoonpano suo enemmän mahdollisuuksia keskittyä kuhunkin soittimeen ja sen ilmaisuvoimaan, tutkia ja hyödyntää sen teknisiä mahdollisuuksia mahdollisimman hyvin ja kehittää jokaisen soittimen rajattomia musiikillisia mahdollisuuksia samaan aikaan kun mielikuvitus luo tilaisuuksia yhdistellä soittimia ja luoda niille monimuotoisia suhteita. Orkesterille kirjoittaessa täytyy keskittyä enemmän kokonaisnäkemykseen, ryhmään enemmän kuin yksilöön, ja tekstin täytyy olla tehokkaampaa ja käytännöllisempää silloin kuin kirjoittaa suuremmalle ryhmälle. Haaste on erilainen, mutta yhtä kiehtova.

www.tianleilei.org