S. Patric Simmerud (1963)

Kuva: Håkan Nevall

S. Patric Simmerud opiskeli säveltämistä Tukholman musiikkikorkeakoulussa, Pariisin konservatoriossa sekä Chigi-akatemiassa Sienassa. Hänen opettajiaan ovat olleet mm. Anders Nilsson, Daniel Börtz, Sven-David Sandström, Magnus Lindberg, Pär Lindgren, Jaques Charpentier sekä Ennio Morricone. Vuodesta 1999 Simmerud toimii vapaana säveltäjänä. Simmerudin tuotannosta voidaan mainita mm. Frameworks (1997) sinfonietta-kokoonpanolle, orkesteriteos Fluctuations 1998), Roma vibrafonille, marimballe ja ääninauhalle vuodelta 1998, laulusarja Villes englouties Shakespearen teksteihin (2000) sekä De-housing (2001) saksofonikvartetille. Simmerudin teoksia on vuodesta 1993 lähtien kuultu paljon nykymusiikkifestivaaleilla ja konserteissa Euroopan ohella myös Yhdysvalloissa. Parhaillaan S. Patric Simmerud säveltää tilaustyötä IAMA-triolle, valmistelee uutta levyä sekä kirjoittaa performanssitaiteilija Anne Pajuselle uusia teoksia jousikvartetille ja laulajalle.

ROMA on Franco Donatonin teokseen Omar pohjaava sarja muunnelmia. Donatoni kirjoitti oman muunnelmateoksensa soolovibrafonille. Olen kehittänyt yhtä hänen muunnelmistaan eteenpäin, siis muunnellut muunnelmaa.

ROMA:n ääninauhalle on sämplätty marimban, erilaisten symbaalien ja sadepuun ääniä sekä kahden minuutin hiljaisuus, jonka aikana pidän mikrofonia suussani.

Kappaleen nimi on muunnelma sekin: Omar – Roma. Yritin luoda täysin merkityksettömän nimen, mutta olen jälkeenpäin joutunut toteamaan, että sanalla onkin useita eri merkityksiä…

Yksityiskohdat kiehtovat minua yhä enemmän. Aloittaessani uuden teoksen yritän koota niin paljon tietoa kuin voin: esimerkiksi ROMA syntyi yrityksistä generoida mahdollisimman paljon musiikkia 22 nuotin sävelmästä. Vähemmän voi olla enemmän. Seikkaperäinen työskentelytapa on mielekkäämpi yhtyeelle kuin suurelle orkesterille säveltäessä – yksityiskohdat eivät yhtyeessä häviä niin helposti. Mielestäni kamarimusiikissa on raakuutta, joka häviää orkesterissa.

On myös mielekkäämpää työskennellä yhtyeen kuin orkesterimuusikoiden kanssa, sillä yksittäiset muusikot ovat kiinnostuneempia uudesta. Säveltäjänä teen työtä kamarimuusikoiden KANSSA mutta orkesteria VARTEN; selitän teostani yhtyeelle, mutta PUOLUSTAN sitä orkesterille. Yleensäkin kiinnostavin musiikki löytyy pienistä paikoista, ei konserttisaleista. Kamarimusiikkia siis! Ja kamarimuusikoita! Kaikkea hyvää!

www.simmerud.com