Mikko Heiniö (1948)

Kuva: Maarit Kytöharju/Fimic

Mikko Heiniö opiskeli pianoa Liisa Pohjolan ja sävellystä Joonas Kokkosen johdolla suorittaen Sibelius-Akatemian sävellysdiplomin 1977. Hän harjoitti sävellysopintoja myös Länsi-Berliinissä Witold Szalonekin johdolla 1975–77. Hän opiskeli musiikkitiedettä ja väitteli tohtoriksi 1984 Helsingin yliopistossa, jossa työskenteli assistenttina 1977–85. Turun yliopiston musiikkitieteen professorina hän toimi 1985–2005.  Hän on toiminut Suomen säveltäjät ry:n puheenjohtajana 1992- ja Teoston varapuheenjohtajana 1999-. Heiniön pääteoksiin kuuluvat suuret orkesteriteokset kuten kahdeksan pianokonserttoa, orkesterilaulusarja Vuelo de alambre (1983), kaksi sinfoniaa (Possible Worlds 1987 ja Yön ja rakkauden lauluja 1997) sekä viulukonsertto Alla madre (2006). Viime vuosina hän suuntautunut yhä enemmän musiikkiteatteriin teoksissaan tanssiteatterille, Turun tuomiokirkon 700-vuotisjuhliin sävelletyssä kirkko-oopperassa Riddaren och draken (2000) sekä Suomen Kansallisoopperan tilaamassa oopperassa Käärmeen hetki (2002–2005).

Envelope on alkusoitto, joka ei vain edellä klassista konserttoa vaan käärii sen kirjekuoreen. Teos alkaa musiikillani, jatkuu tauotta luiskahtaen mahdollisimman kivuttomasti Haydnin trumpettikonserttoon (johon olen kirjoittanut kadenssin ja osien väliset siirtymät) ja päättyy musiikillani. Soolotrumpetti näyttäytyy minunkin musiikissani, kerronnan käännekohdissa, mutta vain Haydnin konsertossa se on jatkuvasti polttopisteessä. Musiikissani käytän Haydnin teemoja pikemmin kudoksen syvärakenteina kuin alleviivattuina melodioina. Tekstini ei ole Haydnin ”kirjekuorena” tai ”kääreenä” vain ajan, vaan myös tilan suhteen. Lavalla soittavat vain ne instrumentit, joita tarvitaan Haydnissa, ynnä piano, harppu ja osa lyömäsoittimista. Muut soittimet on sijoitettu yleisön ympärille, jolloin kaiuista sekä äänen suunnasta ja liikkeestä tulee tavallista tärkeämpiä tekijöitä.  Mikko Heiniö

Useat pianokonserttoni poikkeavat lajiperinteestä jo instrumentaatiossa: 4:ssä (Genom kvällen) sekakuoro ja jouset, 6:ssa (Hermes) sopraano ja jouset, 7:ssä (Khora) 5 lyömäsoittajaa, 8:ssa (Kuukonsertto) mezzosopraano ja orkesteri. Sitä paitsi 6. ja 7. konsertto suunniteltiin tanssiteatteria varten. Viulukonsertto Alla madre alkaa kuin mikä tahansa orkesteriteos, ja solisti tulee mukaan vasta vähitellen. Konserton yksilöllisyys piilee soolon ja orkesterin dramaturgisessa suhteessa. Solistin tehtävän tulee olla haasteellinen ja antoisa taiteellisen kokonaisilmaisun osalta, jolle taiturillisuus on alisteista.

www.fimic.fi/heinio