Magne Hegdalin (1944)

Kuva: MIC/Lisbeth Risnes

Magne Hegdalin ensiesiintyminen pianistina oli vuonna 1969. Hegdal opiskeli sävellystä Conrad Badenin ja Finn Mortensenin johdolla suorittaen loppututkintonsa 1972. Hän on opettanut musiikkikorkeakoulussa sekä kirjoittanut ja luennoinut paljon, ja hän toimi useita vuosia Dagbladet-sanomalehden pääkriitikkona.

1970-luvulla Hegdalin musiikki perustui aleatorisuuteen. Hänen sävellystekniikkansa dealt with procedures for chance operations, ja sävellykset syntyivät näiden operaatioiden tuloksena. Musiikki pyrki arvaamattomuuteen ilman muodollista, tradition mukaista kehittelyä säveltäjän luomissa rajoissa. Myöhemmin Hegdalin tyyli on kehittynyt tyylillisesti avoimemmaksi ja ilmaisultaan vaihtelevammaksi ja suoremmaksi, mutta silti hänen musiikilleen tyypillistä on sattuman ja järjestyksen tasapaino.

Hegdal on säveltänyt oman instrumenttinsa pianon ohella myös paljon kamarimusiikkia ja orkesteriteoksia, ja hänen laulumusiikkiaan on esitetty runsaasti. Hänen teoksensa ovat saaneet Norjassa usein Vuoden sävellyksen arvonimen. Vuonna 2002 Hegdalille myönnettiin Norjan merkittävin musiikkipalkinto, Lindeman-palkinto.

Variaatioita ilman teemaa

Variaatioita ilman teemaa hakee tasapainoa persoonallisen ilmaisun ja sattumanvaraisuuden väliltä. Se on toisaalta loogisesti muodonnettua ja suoraan koettavaa musiikkia, toisaalta sattumanvaraisuuden vuoksi ennalta-arvaamatonta ja vailla säveltäjänsä kontrollia. Teos koostuu yhdeksästä lyhyestä, erityyppisestä ”osasta”. Muoto muistuttaa perinteistä muunnelmamallia, mutta osat ovat itsenäisiä, keskenään epäloogisia eivätkä liity temaattisin sitein toisiinsa. Niitä yhdistävät ”osien” elementeistä muodostamani ylimenot. Tuloksena on monimutkainen viittausten labyrintti, eräänlainen polku, joka vie aina uuteen, silti edellisestä muistuttavaan maisemaan. Ehkä kuulija pystyy myös edeltä käsin ennakoimaan mitä tuleman pitää.

Minulle ei ole eroa sillä, sävellänkö kamarimusiikkia vai orkesteriteoksia. Tärkeintä ovat rakenne ja muoto, eivät sointiväri ja sävyt, soittimien mahdollisuudet tms. Vaikka sävellänkin monilla eri tavoilla - eri tekniikoin ja eri menetelmin ”luoden”, ts. joko vapaasti ilmaisten tai ”saamalla” musiikkia tulokseksi rakenteesta tai sattumanvaraisesta muuntelusta - työni ei ole riippuvainen välineestä. Instrumentaatio integroituu joskus rakenteeseen - mutta tilanne ei muutu sen mukaan, kirjoitanko orkesterille vaiko vain muutamille soittimille.

Magne Hegdal

www.ballade.no/mic.nsf